Lapsikuvaus. Ei niin yksinkertaista, vai mitä? Monet meistä (ja etenkin vanhemmat) ovat varmasti huomanneet, kuinka haasteellista lasten kuvaaminen saattaa useinkin olla. Yleensä kuulee tuskailtavan eläväisen ja vilkkaan lapsen kuvattavuuden ongelmallisuudesta, mutta valokuvaajalle haasteellisempi tapaus on yleensä ilmeetön ja passiivinen lapsi. Yleensä tapaukset ovat kuitenkin niitä ensin mainittuja ja ainakin henkilökohtaisesti nautin vilkkaan lapsen kuvaamisen haasteista. Juoksentelevan ja pelleilevän lapsen leikkiin on vain lähdettävä mukaan. Liiku lapsen mukana, asetu hänen tasolleen (myös fyysisesti!) ja ole kiinnostunut siitä, mitä hän haluaa sinulle näyttää tai kertoa. Esitä kysymyksiä, innostuta tai rauhoita lasta omilla eleilläsi ja sanoillasi tilanteen mukaan, ja – RÄPS! – ota kuva juuri näinä tunnetilojen vaihtumisen hetkinä. Nämä hetket ovat aitoja, ja se välittyy yleensä myös kuviin. Tapaus kaksi. Joskus lapsi kuitenkin hämmentyy uudesta tilanteesta (tämän välttämiseksi kuvaamme yleensä asiakkaan tiloissa ja aloitamme esimerkiksi lapsen omasta huoneesta, joka on lapselle tuttu ja turvallinen ympäristö) ja ns. jäätyy. Vanhempien turhautuminen kasvaa ja he yrittävät saada lasta hymyilemään keinolla millä hyvänsä. Vanhempien lohdutukseksi voin kertoa, että usein juurikin ne “vakavat” otokset lapsista ovat ihan loistomateriaalia eikä hymyilemättömyyttä (onko se edes sana?) tulisi siis pelätä. Jokainenhan tietää myös, että eihän se oma lapsikaan (vaikka kuinka hymypoika tai -tyttö yleensä olisikin) aina jaksa olla iloinen, joten miksi emme ikuistaisi lapsistamme myös muitakin tunnetiloja kuin ilon. Ja kyllä se hymykin sieltä yleensä jossain vaiheessa tulee – aito sellainen. =)
Photographing children isn’t easy, right? People usually complain about how difficult it is to take photos of a child who is very active and lively. For a photographer’s point of view, in turn, it is more challenging to photograph a child who is passive and emotionless. I personally enjoy the challenges of photographing active children! You just have to dare to throw yourself into the child’s world. Move around with the child, get down to her level (literally as well!) and show interest in what she does. Ask questions, be enthusiastic or calm according to the situation and – CLICK! – take a photo at this very moment as the emotional reaction takes place. These moments are real, and it usually shows on the photos as well. Case number two is a child who gets frozen in front of a new situation like photographing by “strangers” (we try to ease this situation by taking the photos usually at the customer’s home and preferably even in the child’s own room at first). Children’s parents shouldn’t be obsessed with getting their child to laugh because usually the serious expressions on a child’s face work amazingly in the pictures! And the smile usually comes eventually – and when it comes, it’s genuine!
Ei kommentteja